Siirry sisältöön.
Helsingin jalankulkijat ry:n logo.

Uusi ääni
kävelylle!

Liity jäseneksi

Olen kaupunkilainen, siis kävelen

Julkaistu 25.1.2025. Päivitetty 26.1.2025.

Jalankulkijana oleminen on osa jokaisen matkaa riippumatta siitä, millä on liikkeellä. Ehkäpä juuri sen vuoksi monikaan ei saata pitää itseään "kävelijänä" tai "jalankulkijana". Ne ovat lähinnä asioita, joita luetaan uutisotsikoista:

"Jalankulkija kulki suojatien yli kuulokkeet korvillaan."

Sillä hetkellä joku saattaa miettiä, että "Hei, tuo voisin olla minä."

Kävelyn tuskastuttava tavallisuus

Tunnustan, että tunnen oloni välillä pikkumaiseksi, kun mietin kävellessäni

Muistan kuinka yhdistyksen perustamisen jälkeen juttelin erään Helsingin seudun pyöräilijöiden (Hepo) edustajan kanssa ja hän totesi: "Teitä ei onneksi tulla luulemaan urheilujärjestöksi." Pyöräilyn edistämistä luullaan helposti vain himopyöräilijöiden edunvalvonnaksi, vaikka kyse on jokaisen kaupunkilaisen mahdollisuudesta pyöräillä - ja tätä Hepo ajaa.

Tällä on kuitenkin varjopuolensa. Huomaan sen, kun juttelen asiasta jonkun kanssa, jolle edellä mainitut asiat eivät huuda epäreiluutta. Ehkä kävely on vain niin tavallista, että sitä ei tule ajatelleeksi niin. Ehkä asiat ovat vain aina olleet näin.

Asiat eivät ole aina olleet näin

Peter D. Norton kirjoittaa kirjassaan Fighting traffic (finna.fi) muutoksesta, jonka autot toivat. Kaupunkilaiset olivat suutuksissaan autoista, jotka tulivat kaupunkeihin ja lapsia alkoi kuolla kaduilla autoilijoiden törmäyksiin. Katua ei enää voinutkaan ylittää mistä kohtaa vain.

Tästä kuitenkin alkoi monen vuoden lobbaaminen sen edestä, että kaupunkitila jaettaisiin uudelleen. Vuosien jälkeen autoilijat eivät enää olleetkaan syypäitä katujen vaarallisuuteen. Niitä olivatkin vanhemmat, jotka päästivät lapsensa autojen tielle.

Mistä vain kohtaa katua ylittävät jalankulkijat eivät olleet enää omat oikeutensa tuntevia kaupunkilaisia, vaan naurettavia "jaywalkereita", joita verrattiin pelleihin. (Siis autolobbarit oikeasti palkkasivat pellejä, joiden piti tulla autojen töytäisemiksi, jotta ihmiset nauraisivat heille (englanniksi, vox.com).)

Taru Niskanen on tutkinut Helsingissä, miten kävelyolosuhteet ovat muuttuneet rautatieaseman ympäristössä vuosien saatossa.

Punaisella merkityt alueet ovat sellaisia, joilla jalankulkija on voinut kulkea. Niskasen kirjoitus pidempänä Politiikasta-verkkolehdessä.

Piirroskuva Helsingin rautatieaseman kävely-ympäristöstä.
Kuvaselostus.

Vuosien 1872-2020 aikana tapahtunut kehitys rautatieasemalla. Aluksi lähes koko rautatieaseman alue on jalankulkija-aluetta. Vuonna 1924 eteenpäin jalanulkualueet vähentyvät huomattavasti aseman ympäristössä ja saavuttavat surkeimman tilansa vuonna 1970. Vuonna 1990 kehitys näyttää kääntyvän ja jalankulkualuetta tulee lisää, mutta edes vuonna 2020 ei päästä samaan tasoon kuin alussa.

Historian valossa nähdään, että nykyinen kaupunkitila on pitkän ajan tulos. Pieneltä vaikuttavat harmistukset ovatkin osa laajempaa jatkumoa. Tarvitaan vain se hetki, kun asian huomaa. Sen jälkeen sitä ei voi olla huomaamatta.

Tarvitaan myös se hetki, kun ymmärtää voivansa vaikuttaa siihen miten asiat ovat.

Ajat muuttuvat - kun niitä muutetaan

Kaupunkilaisella on oikeus kulkea kaupungissaan jalankulkijana. Yli puolet helsinkiläisistä valitsee niin, sillä he eivät omista autoa. Silti tämä ei ole näkynyt pitkään aikaan kaupungin suunnittelussa, kun lähes 63 % kantakaupungin katutilasta on varattu autoille.

Nyt on kuitenkin hyvä aika olla jalankulkija. Ympäri maailmaa tehdään kävely-ympäristöä parantavaa työtä, josta kirjoitamme kävelykeskustavisiossamme: Keskusta, jonne tekee mieli jäädä.

Tätä työtä on tehty myös Helsingissä: Vastikään kunnostettu Töölönlahdenpuisto on ollut jymymenestys (yle.fi). Ensi kesänä Kalliossa tulee olemaan useita kesäkatuja (hel.fi) ja yli puolet vastajista olisi halunnut Esplanadien kesäkatukokeilusta pysyvän. Kaiken kruunuksi osana ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelmaa päätettiin, että Kaivokadusta tulee joukkoliikennekatu (hel.fi).

Nämä muutokset osoittavat, että nyt on tosiaan hyvä aika tulla mukaan jalankulkijoiden edunvalvontaan. Työ ei kuitenkaan ole loppumassa.

Vaadi tilaa, turvallisuutta ja viihtyisyyttä - kävele

Tehdyt muutokset saattavat pahimmillaan olla väliaikaisia. Seuraavat kuntavaalit voivat muuttaa asetelman hyvin erilaiseksi. Ota selvää, ketkä edistävät kaupunkilaisen oikeutta kulkea jalan. Kysy, mitä asioita he ovat edistäneet aiemmin ja miten he aikovat ajaa jalankulkijoiden etua tulevaisuudessa?

Tehdyt muutokset eivät myöskään ole tarpeeksi. Sekä Helsingin vammaisneuvosto (PDF) että vanhusneuvosto (PDF) haluavat kävelyn pääreitistön, jota ylläpidetään korkealla tasolla myös talvella. Monelle vammaiselle ja vanhukselle riittämätön talvikunnossapito on liikkumisen este. Vastaavasti turvattomat koulumatkat (yle.fi) estävät lasten ja nuorten liikkumista.

Moni kaupunkilainen sanoisi kävelensä enemmän, jos kävely-ympäristö olisi viihtyisämpi. Töölönlahdenpuistosta ja Esplanadien kokeilusta oppineina voimme tehdä kaupungista viihtyisämmän ja vehreämmän. Kaupungin vehreys lisää myös hyvinvointia ja tuo suojaa kuumiin kesiin.

Seuraavalla valtuustokaudella pitää tehdä rohkeita päätöksiä jalankulkijoiden tilan, turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseksi.

Älä siis epäröi ajaa parannuksia omaan kävely-ympäristöösi, vaan vaadi niitä.

Kirjoittajasta

Valokuva. Sami hymyilee kameraa kohti.

Kirjoittaja: Sami Määttä

Kirjoittaja on Kampissa asuva helsinkiläistynyt muurolalainen. Hän on Helsingin jalankulkijoiden varapuheenjohtaja vuonna 2025.

Viikon ajatus on kulma ajatuksille jalankulusta. Kirjoittajat ovat yhdistyksen jäseniä sekä vierailevia kirjoittajia.