Pysäköinninvalvontaa autoilun ehdoilla

Suomessa ja Helsingissä on jalkakäytäville ja pyöräteille pysäköinti ja pysähtyminen autolla kielletty. Tähän sääntöön on, toisin kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa, haluttu kuitenkin jättää mahdollisuus poikkeuksille sellaisissa harvinaisissa tapauksissa joissa ehdoton kielto tekisi mahdottomaksi esimerkiksi flyygelin tai muun hyvin vaikeasti käsiteltävän rahdin perille toimittamisen.

Teoriassa poikkeusehdot ovat hyvin tiukat: ensisijaisesti tulisi käyttää lähistöllä olevaa laillista parkkipaikkaa tai ajorataa mikäli pysähtymistä ei ole kielletty ja esimerkiksi nokkakärryillä kuljettaa raskaatkin tavarat perille, tai vaikkapa aikatauluttaa toimitus siten että soveltuva parkkipaikka on käytettävissä. Käytännössä jalkakäytäville ja pyöräteille pysäköimistä ja pysähtymistä valvotaan kuitenkin hyvin lepsusti jos lainkaan ja poikkeuksesta on muodostunut sääntö, maan tapa.

Virhekirjausten tilastoja

Helsingin kaupunki julkaisee pysäköintivirhemaksujen tilastoja avoimena datana ja kyseisistä tilastoista myös näkyy selvästi, että jalkakäytäville (JK) tai pyöräteille (PT) väärin pysäköimisestä tai pysähtymisestä kirjattujen virheiden osuus on häviävän pieni: noin 8 000–11 000 kirjausta (6–7 %) yhteensä n. 150 000:sta vuosittaisesta kirjauksesta. Selkeästi suurin osa virhekirjauksista liittyy parkkipaikkojen valvontaan – pääasiassa maksullisen tai aikarajoitetun pysäköinnin valvontaan.

Kaikki virhekirjaukset eivät myöskään ole pysäköintivirhemaksuja, vaan osassa on kirjattu vain huomautus. Jalkakäytävälle tai pyörätielle parkkeeraamisesta selvisi vuosina 2019-2023 huomattavasti useammin helpolla (13,0 % kirjauksista huomautuksia) kuin muissa tilanteissa (4,9 % kirjauksista huomautuksia).

Vertailun vuoksi: Kööpenhaminassa jaettiin 297 923 parkkisakkoa vuonna 2023 (tanskaksi, kobenhavnliv.dk), kun samana vuonna Helsingissä kirjattiin 165 692 virhettä. Vuoden 2024 Helsingin tilastoja ei vielä 31.3.2025 oltu julkaistu.

Sitä saadaan, mitä mitataan

Olemassa olevien parkkipaikkojen valvontaan on toki keksittävissä hyviä perusteita: parkkimaksuja tuskin maksettaisiin kovin ahkerasti, jos sakon rapsahtamisen riski olisi hyvin pieni. Ja mikäli parkkipaikoista ei joutuisi maksamaan, ne täyttyisivät nopeasti eikä paikkoja riittäisi kaikille halukkaille.

On kuitenkin myös muita mekanismeja, jotka voivat vahvasti ohjata keskittymään parkkiruutujen valvontaan muiden painotusten kustannuksella. Pysäköinninvalvonnan tuloksellisuutta on nimittäin ainakin vielä 2015 tarkastusviraston raportin mukaan mitattu valvontatapahtumien lukumäärien perusteella, vertaamalla valvontatapahtumien määrää henkilöstömenoihin, sekä tarkastelemalla oikaisuvaatimusten määriä. (Katso taulukko alla. Tarkastuslautakunnan tiedostoja vuodelta 2015 ei enää näytä löytyvän netistä. Ne on mahdollisesti poistettu saatavilta tai ovat väliaikaisesti saavuttamattomissa Päätökset beta -palvelun sulkeuduttua (hel.fi).)

On selvää, että tällaiset mittarit ohjaavat tekemään valvontaa, jossa tarkastetaan mahdollisimman monta mahdollisimman selvää tapausta – esimerkiksi kamera-avusteisesti tarkistamaan maksamattomia tai yliajalle menneitä pysäköintejä paikassa jossa on paljon autoja. Toisaalta mittarit eivät ohjaa tekemään valvontaa esimerkiksi jalkakäytäville pysäköintiin liittyen; vaikka jokainen tarkastettu jalkakäytävälle pysäköinti todettaisiin virhemaksun arvoiseksi, näitä valvontatapahtumia tulisi määrällisesti vähemmän. Lisäksi lakiin kirjoitettu tulkinnanvaraisuus ja pitkään jatkuneen sormien läpi katsomisen aiheuttamat väärinkäsitykset todennäköisesti johtaisivat lukuisampiin oikaisuvaatimuksiin, joka edelleen heikentäisi tuloksellisuuden mittareita.

Tarkastelemalla pysäköintivirhekirjausten jakautumista kartalla (petterihyvarinen.fi), näyttäisi tosiaan siltä, että pysäköintiä valvotaan ahkerimmin siellä missä se on kaikista helpointa. Mäntymäen kenttä, Meilahden sairaala-alue, ja Ruskeasuon varikko keräävät kuukaudesta toiseen satoja virhekirjauksia. Poliisin tekemiä kirjauksia merkitään usein Pasilan poliisitalolle, Pasilanraitio 13:een, vaikka varsinainen sakko olisi annettu jossain muualla – nämä siis eivät ole oikeassa osoitteessa. Vielä vuonna 2019 paljon virhekirjauksia kertyi myös Jätkäsaaren laivaterminaalin parkkialueille.

Parempaa kaupunkiympäristöä paremmin kohdennetulla pysäköinninvalvonnalla

Helsingin pysäköintipolitiikan ensimmäiseksi tavoitteeksi on kirjattu

"-- kaupunkielämän toimivuuden, laadun ja hyvän kaupunkiympäristön (turvallinen, viihtyisä, käytettävä ja terveyttä edistävä) edistäminen pysäköintiratkaisuilla."

Keskustan kävelyalueille tai vaikkapa paljon puhutuille Hämeentien pyöräkaistoille kertyy kuukausittain vain joitain kymmeniä kirjauksia, vaikka yhdellä ajolla Hakaniemestä Kurviin kertyisi varmaankin puolet koko kuun saldosta. Nämä valinnat näyttävät epäilemättä hyvältä yllä mainituissa mittareissa, mutta tuottavatko ne hyvää kaupunkitilaa? Ovatko esimerkiksi Mäntymäen kentällä siistissä rivissä seisovat – mutta mahdollisesti pysäköintiajan ylittäneet — autot aivan keskiössä tämän tavoitteen kannalta?

Jalankulkijan kannalta sillä ei ole välitöntä merkitystä, onko parkkiruudussa oleva auto maksanut pysäköinnistään vaiko ei – auto vie siinä hetkessä sen saman katutilan joka tapauksessa, ja on varmasti parempi että auto on parkkiruudussa kuin keskellä jalkakäytävää. Eniten haittaa parkkiruudussa olevasta autosta on toiselle autoilijalle, jonka täytyy jatkaa vapaan paikan etsimistä. Kuitenkin pysäköinninvalvonta näyttäisi ohjaavan juuri päinvastaiseen suuntaan: jalkakäytävälle jätetylle autolle suodaan tulkinnanvaraa, kun taas ruudussa olevan auton status on nopeasti ja yksiselitteisesti määritelty. Jalkakäytävälle pysäköidessä on todennäköisempää selvitä pelkällä huomautuksella kuin muualle parkkeeratessa.

Kun keskitytään parkkipaikkojen valvontaan, nostetaan jalustalle parkkipaikkojen saatavuus ja autolla asioinnin sujuvuus. Liikenne- ja pysäköintijärjestelyillä sekä niiden systemaattisella valvonnalla soisi kuitenkin tavoiteltavan kaupungin itse asettamia tavoitteita ja sitä hyvää kaupunkiympäristöä.

Kirjoittajasta